Muista tänä kesänä nautituista lasten- ja nuortenkirjoista on pakko mainita Mulliganin Roskaa. Siinä olivat läsnä toveruus, äärimmäinen köyhyys, seikkailu ja myös ilo. Kirjasta on tekeillä elokuva.
Funken uusin suomennos on nimeltään Reckless, kiveen kadonnut. Tähän oli hitusen pettynyt, mutta olen varma, että toiminallisen fantasian ystävät pitävät Indiana Jones -tyyppisestä sankarista ja synkeästä Grimmin satujen fantasiamaailmasta.
Sokerina pohjalla mainittakoon ei kovin uusi, eikä edes nuortenkirja, vaan aikuiseen makuun sopiva Maguire: Noita, Lännen Ilkeän Noidan elämä ja teot. Tätä romaania on pidetty pahuuden analyysinä, mutta eipä sympaattisesta, vihreäihoisesta, anteeksiantoa janoavasta noidasta millään saa kovin pahaa. "Paha ei ole kenkään ihminen, vaan toinen on heikompi toista", kirjoitti runoilija. Niin, mitä se pahuus sitten on?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti