Että semmoinen työpaja

Tänään Tuulilaaksossa kaivettiin naftaliinista vanhat akryylimaalit ja pystytettiin työhuoneeseen kylttipaja. Olen suunnitellut jo pitkään kivistä numerokylttiä, jossa olisi kukon kuva. Kivistä kylttimateriaalia eli liuskekiveä on yllin kyllin, sillä mieheni kotona on kivilouhos.
Työpajan puuhakkaassa ilmapiirissä syntyi numerokyltin lisäksi pari muutakin kylttikokeilua, mutta kuvista kyllä näkee, ettei sivellin ole hetkeen ollut kädessä.

Tämä sopisi ulko-oveen. Jos sen saisi jotenkin kiinni.

Lampaat näyttävät juuri pesukoneesta vedetyiltä, mutta ei niistä likaisenruskeitakaan viitsinyt tehdä.

Laiska kylttimaakari ei viitsinyt tarkistaa kukon anatomisia yksityiskohtia kunnolla. Mutta jos sovitaan, että tämä kummallisen värisen kukko on naivistinen?

Kyltit on maalattu ihan tavallisilla taiteilijan akryylimaaleilla pohjustamattomalle liuskekivelle ja päälle on vedetty spray-lakka. Olen useita vuosia sitten tehnyt tällä tekniikalla flamingoja anopin kylpyhuoneeseen ja sitkeästi linnut seistä töröttävät pitkillä, honteloilla koivillaan liuskekiviseinässä edelleen.

Omia kylttejäni en aio muurata kiinni mihinkään. Ajattelin porauttaa niihin reijät ja hitsauttaa numerokylttiin jalan. Sitten kun näihin kyltteihin kyllästyy, ne voi irrottaa ja nakata maahan kuvapuoli alaspäin. Siinäpä sitten on madoille kattofreskot ja ihmisille puutarhapolku.