lauantai 16. heinäkuuta 2011
Lammaselämää
He ovat täällä. Perjantaina matkasi Leivonmäen Röykkälän lampolasta hevoskopin kyydissä kolme uutta asukasta Tuulilaaksoon. Tereza on yksivuotias rygja-neitonen. Hän on väriltään valkoinen ja ikänsä puolesta ilman muuta pienen laumamme johtaja.
Tässä Tereza nautiskelee laitumen antimista. Huomaattehan kuninkaallisen kyömyn nenän!
Bruno-poika taas on vasta noin 3,5 kuukautta vanha, joten hänen ei auta uhitella Terezalle. Brunon äiti on musta ja hän on rygjalle harvinaisesti kolmosvuonueesta, joten toivottavasti hän periyttää sekä mustaa geeniä että hyvää sikiävyyttä. Toistaiseksi Brunon ei kuitenkaan tarvitse tietää tuon taivaallista periyttämisasioista, vaan hän voi keskittyä märehtimiseen sadekatoksessa.
Tässä kuvassa Bruno ja Tereza ahkeroivat sorvin ääressä, eli kesyttävät pikku peltomme viidakkoa. Valitettavasti porukan kaunotar, musta Venus-uuhikaritsa näytti kuvissa vain takapuoltaan, joten hänen sijastaan esille pääsee Alma. Alma ei tosin taida kuulua pellon pujokasvustoa harventavaan jengiin, vaan johonkin ihan muuhun porukkaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Mahtavan söpöjä pitkähäntiä! Ihania kertakaikkiaan.
VastaaPoistaKiitos! Lampaidenhakureissu oli muutenkin elämys. Lammastila sijaitsi hienon kansallispuiston kupeessa ja eläimet olivat upeita, samoin tilan vanha päärakennus.
VastaaPoistaVoi hyvä tavaton, nuo lampaat, ihania! Ne katsovat maailmaa niin luottavaisesti. Mukavaa kun Almakin pääsi kuvaan, itseoikeutetusti. Alma tekee kuten kissojen kuuluu.
VastaaPoistaKiitos, Taina. Kyllä ne minustakin ovat ihania! Ja todella rauhallisia, eivät ole säikkyneet mitään vielä. Almasta et tainnut nähdä hännänpäätäkään, kun kävit, se menee ja tulee kuten tahtoo, mutta ei yleensä ole onneksi kaukana eikä pitkiä aikoja poissa. :-)
VastaaPoista