Tuulilaaksossa on nyt eletty muutama päivä lampaallisten elämää. Tähän asti kaikki on sujunut hyvin. Lampaat ovat pysyneet haassa, eivät näy säikkyvän juuri mitään ja osaavat väistää sadetta katokseen. Ne eivät huutele turhia, mutta osaavat tulla aamuisin pyydettäessä tarkistamaan, olisiko emännällä herkkuja. Pieni väkirehuannos (herne-kaura-vehnä) katoaa nopeasti parempiin suihin ja lisäksi laitumella on nuolukivi sekä tietenkin vesiastia. Tänään haen vielä Lammas-Hertta kivennäistä, joten lampaille mieluinen kesäruokapöytä lienee lähes täydellinen.
Aiemmin kirjoitin lampaiden haan ja etenkin portin tekemisestä. Jostain syystä halusin laitumelle hyvän portin. Siispä ei auttanut muu, kuin ottaa vasara käteen ja ryhtyä irrottamaan nauloja vanhoista kierrätyslaudoista. Muutkin porttivärkit löytyivät omasta takaa. Ainoastaan saranat porttiin hain kaupasta. Kuvassa vasemmalla pylvään takana pilkottaa valkoinen nuolukivi, oikealla pylvään takana sininen vesiastia.
Muutama päivä sitten nikkaroin myös kalkkunoiden aitaukseen pienen portin. Se ei ole kovin hieno, mutta helpottaa kalkkujen hoitoa.
Miksikähän porttien tekeminen tuntuu nyt niin tärkeältä? Onko se epätoivoinen yritys saada jotain järjestystä kaaokseen? Toive jonkin uuden portin tai oven löytymisestä?
Tässä Tereza ja Venus ovat matkalla ihmettelemään, mitä uusi emäntä tekee keskellä laidunta mustan, pienen laatikon kanssa.
Valitettavasti lähikuva Venuksesta ei onnistunut lainkaan hyvin. Tyttö on vielä hiukan ujo ja piilottelee mieluusti Terezan selän takana. Uteliasuutta löytyy kuitenkin ja ajan myötä neiti varmasti antautuu sekä kuvattavaksi että rapsuteltavaksi mielellään.
Lampaidenhoidon lisäksi on Tuulilaaksossa kirjoittaminen sujunut viime aikoina melko hyvin. Tänään lähtee postia kustantajalle ja toivottavasti ensi vuonna on kädessä jotain konkreettista, kuten esimerkiksi uusi lastenrunokokoelma. Kanoista ja lampaista ei ole kysymys, mutta aihe liittyy eläimiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti