Vanhan kirjallisuuden päivillä

Sastamala kuuluu jo minun ja tyttäreni kesäperinteisiin. Vanhan kirjallisuuden päiville on päästävä, muuten kesä ei ole kesä. Tänä vuonna lähdimme matkaan koko perheen voimin.

Sää oli helteinen ja hautova. Osasin siis odottaa, että Sylvään sokkeloinen koulu on kaikkea muuta kuin raikkaan viileä - niin kuin aina. Sitkeästi kiersimme kuitenkin osastoja ja teimme löytöjä. Minun oli ihan pakko saada Eino Leino -seuran tulitikkuja. Tottahan sivistyneessä perheessä lämmityskattila ja puugrilli sytytetään tulitikuilla, joiden rasiassa on runomestarin kuva! Tarjolla olisi ollut myös tiskirättejä, joihin oli painettu runoja. Mieli teki, mutta hillittin itteni. Sen sijaan kassiini sujahtivat Markku Tantun kuvista ja teksteistä tehdyt kirjanmerkit. Kirjanmerkkejähän ei koskaan voi olla liikaa. Myös yksi jättimäinen Koiramäki-postikortti tarttui käteen.

Kirjalöytöjä en koululla tehnyt, sillä kuumuus alkoi käydä tukahduttavaksi ja oli päästävä ulos. Mieheni sen sijaan löysi mm. kalastusaiheinen eräkirjan ja oli ostoksiinsa tyytyväinen. Dekkareihin keskittyvää ohjelmaa emme tällä kertaa ehtineet kuunnella. Yleensä olemme istuneet lasten ohjelmasalissa useammankin tunnin, mutta neiti 10-veen makua lasten ohjelma ei enää viehättänyt.

Sen sijaan Sastamalan retkeemme kuului pakollisena kohteena edelleen Herra Hakkaraisen talo. Lukemattomat kerrat olen istunut avaruusmaailman pehmeällä patjalla ja odotellut, että avaruusraketissa viihtyvä pieni astronautti vihdoin palaisi maan pinnalle. Aina se on palannut. Tällä kertaa Hakkaraisen talon syövereihin meni tyttären kanssa mies, joten minä saatoin penkoa rauhassa Tyrvään kirjakaupan Kirjakellaria.
Jos en Sylvään koululla sortunut kirjoihin, niin täydellisen repsahduksen koin Kirjakellarissa. Fantasiakirjahyllystä löytyi sekä lukemattomia kirjoja, että sellaisia, jotka on ihan pakko omistaa, vaikka ne on jo luettukin, esimerkiksi Ursula Le Guinin Lavinia.

Kirjan museo Pukstaavi jäi minulta varsin ohuen tutustumisen varaan. Alakerta oli näyttävä, mutta yläkertaan en ehtinyt. Vahinko täytyy ottaa takaisin ensi kesänä.

Sastamalassa jaksaa, kun syö. Me käymme joka vuosi ravintola Pukinsarvessa katsomassa, vieläkö pukin pää vahtii silmä tarkkana salaattipöytää. Siellähän se oli edelleen.

Vanhan kirjallisuuden päivissä parasta on tunnelma. Yhteen on kokoontunut paljon eri-ikäisiä ihmisiä, joilla on yhteinen intohimo, kirjat. Järjestelyt toimivat, mutta rahastuksen makua ei silti tule. Sylvään koulukin on paikkana hauska, kuumuudesta ja tungoksesta huolimatta. - Mutta ensi kesänä kyllä kierrän antikvariaattien pöydät tarkemmin, minultahan puuttuu vaikka mitä vanhoja lastenrunokirjoja.